tiistai 19. heinäkuuta 2016

Pulsan asemalla















Me tehtiin perheen kesken päiväretki Lappeenrantaan viime lauantaina. Olen jo jonkin aikaa halunnut käydä Pulsan asemalla, ja nyt sitten ajoitimme reissun niin, että pääsimme siellä käymään matkan varrella. Olimme ensimmäiset asiakkaat paikalla, joten sain napsittua kuvia ennen kuin muita asiakkaista saapui paikalle.

Pulsan asema sijaitsee siis Kouvolasta katsottuna hieman ennen Lappeenrantaa oikealla, mutkittelevan maalaistien päässä. Itse asemarakennus on rakennettu jo vuonna 1869 ja nykyään aseman isäntinä häärääväät Sveitsiläissyntyinen Perta ja Pulsalainen Lasse. Juttelin hieman mukavan Petran kanssa, ja hän kertoili kuinka he olivat asemalle päätyneet. Rakennukset on todella kauniisti ja hyvällä maulla remontoitu vanhaa kunnioittaen. On erilaisia tunnelmia ja sävyjä huoneissa, mutta silti kaikki sointuu ihanasti yhteen. Näkyville on jätetty kivasti myös aseman historiaa vanhojen esineiden muodossa.
Nykyään Pulsan asemalla toimii siis kaunis, valoisa kahvila, ihana sisustuskauppa ja onpa heillä myös B&B -toimintaakin! Jälkimmäinen jäi kokematta, mutta haaveissa on tuokin joskus vielä toteuttaa.

Kahvila on siis todella kaunis huoneineen ja tarjoiluineen. Seinähyllyltä saa valita mieleisensä mukin ja esimerkiksi tee haudutetaan pöytään tuotavaan teekannuun. Vitriinissä oli herkullisen näköisiä kakkuja, mutta meidän perhe valitsi korvapuustit (varmasti vastaanleijaillulla tuoksulla oli osuutta asiaan), paitsi minä joka söin ihan mielettömän hyvää kasvispiirakkaa!
Yhdessä, sisustuspuotia edeltävässä huoneessa oli myös lapsille leluja ja pikkusisko viettikin suurimman osan aikaa leikkien. Tosi kiva juttu!
Pihalla oli myös ihania pöytiä (ja tikkataulu, jota pikkuisen heiteltiin lähtiessä), mutta ilma oli siihen aikaan sen verran kolea, että mukavampi oli istua sisällä.

Sisustuskaupassa, jonka tiloja oli siis ala- ja yläkerrassa, oli vaikka mitä ihanaa, mutta minä päädyin (nyt näin ekalla kerralla ;D ) ostamaan kolme erilaista herkullista Bungalowin keittiöpyyhettä, joista ajattelin ommella kaitaliinan, mä kun jotenkin tykkään kaitaliinojen helppoudesta. Semmoisia saattaakin ehkä tulla Pulsan asemalle, sillä Petra ystävällisesti lupasi katsella niitä messuilta. :) Mä vielä hieman mietin sitä kaitaliina -ideaa kuitenkin, kun tuli muutakin mieleen noista liinoista.. Tai sitten ne jää ihan pyyhkeiksi! Katsotaan.

Sesonkiaikaan Pulsan asema on auki torstaista sunnuntaihin, mutta muuten ympäri vuoden (tammikuuta lukuunottamatta) perjantaista sunnuntaihin. Asema on todellinen perheyritys, sillä yrittäjäpariskunnan lisäksi siellä työskentelee myös heidän lapsiaan. Just sellainen paikka, jonka itsekin haluaisin omistaa! :) Käykää ihmeessä!


Laura


perjantai 15. heinäkuuta 2016

miu








Sateista heinäkuun päivää! On kyllä ilmat vaihdelleet kovasti tänä kesänä. Alkukesästä oli pääasiallisesti kaunista ja juhannuksena oli kyllä ihan poikkeuksellisen kaunis sää!
Heinäkuu aloitettiinkin sitten vaihtelevassa säässä. Oltiin heinäkuun eka viikonloppu Lahti soccerissa esikoisen jalisturnauksessa ja lauantaina oli ihan mahtava sää, mutta sunnuntaina sitten jo satelikin. Seuraavan viikon alussa juhlittiin synttäreitäni ja olin alkuun ajatellut, että oltaisiin sitten lähdetty lasten kanssa mökille, mutta ilmat muuttuivat niin kylmiksi ja sateisiksi, etten sitten oikein nähnyt järkeä lähteä mökille kökkimään sisälle.

Perjantaina sitten kuitenkin lähdettiin mökille, koska lauantaina oli luvassa mökkipaikkakunnalla serkkutapaaminen, eli äitini serkut lapsineen ja lapsenlapsineen kokoontuvat joka toinen vuosi heinäkuun alussa. Tämä oli nyt muistaakseni neljäs tapaaminen, kerran ollaan kokoonnuttu meidän mökillä. Tänä vuonna kokoonnuttiin pikkuserkkuni kotona ja mieluusti esittelisin kuvia tapaamisesta, sillä isäntäperheellä oli tosi kiva koti. Täytyy katsoa, josko kuvista löytyy sellaisia joita voisi (luvan kanssa) julkaista.

Kesän kohokohta oli kuitenkin viime tiistaina kun vihdoin saatiin huhtikuussa syntynyt uusi perheenjäsenemme kotiin! Pikkuisen kotiintulo sujui kyllä todella hienosti, yhtään ei ole kisu tuntunut ikävöivän äitiä. Hurjan utelias ja paikoin villikin kisu on, ja ihan mielettömän kaunis. Ihan täysin maatiainen kisu ei ole, sillä isänsä on amerikkalainen rotukissa ocícat. Siitä kertoo pilkukas turkki, hieman tavallista isommat korvat ja tassut sekä päänmuotokin.

En muista kerroinko täällä, mutta lopputalvesta jouduimme luopumaan vanhasta kissastamme, jonka kunto romahti ihan muutamassa päivässä. Eläinlääkäriin vietäessä selvisi, että kisun munuaiset ovat pettäneet ja sydämen vasen läppäkin "vuosi kuin seula". Mitään ei siis ollut tehtävissä. Ensialkuun ajattelin, ettei meille uutta kissa tule, mutta aika pian huomasin, että jotain puuttuu ja ryhdyin etsimään uutta kissaa. Tämä pikkuisemme löytyikin sitten ihan tuosta melkein naapurista! :) Tuntuu, että siitä kun kissa syntyi on jo ikuisuus, mutta nythän tämä yhteinen taipaleemme vasta alkaa. :) On kyllä hurjan hauska seurata kissan edesottamuksia, ja toki muutama harmaa hiuskin on jo tullut kun neidin kynnet on eksyneet väärään paikkaan.. ;)

Kissanpäiviä toivotellen,

Laura